Vaalit 2017

KÄPYKAARTIIN

Maahanmuutto puhuttaa aina. Tietysti näinä aikoina vielä enemmän ja suuremmilla kirjaimilla, kun Eurooppaan ja Suomeen on tullut normaaliin verrattuna valtavasti väkeä. Toivottavasti olen väärässä, kun oletan tämän olevan vasta alkua. Kun suma, joka Kreikassa ja Turkissa on, purkautuu, olemme todellisessa liemessä. Sieltä tulee niin paljon väkeä, ettei mikään estä niitä vaeltamasta myös Suomeen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun diktaattori Erdogan huomaa, ettei saa Euroopalta kiristettyä enää mitään, äijä hermostuu ja tekee jotain.

Maahanmuuttoasiassa katson olevani keskitien kulkija. En ole rasisti, mutta en ole suvakkikaan, joten olen varmaan suvisti. Suomen on hoidettava tonttinsa pakolaisongelmassa, mutta joku tolkku pitää kuitenkin massassa olla. Näin pienellä maalla ei ole varaa ottaa hirvittäviä määriä pakolaisia. Tähänastinen varovainen maahanmuuttopolitiikka on ihan hyvä asia. Viime vuodet ovat tietysti olleet poikkeus. Etelästä alkanut kansanvaellus oli aika ihmeellinen episodi ainakin Venäjältä tulleiden osalta. Naapuri halusi ilmeisesti osoittaa meille, että se voi halutessaan saada Suomen sekaisin maahanmuuttajilla.

Mitään Odinin sotilaita en tähän kaupunkiin kaipaa. Ei se, että laittaa pilottitakin päälle tee ihmisestä rasistia, mutta liian paljon siellä on sakkia, jotka haluaisivat vain ja ainoastaan rähinää kuntalaisten ja maahanmuuttajien välille. Eikä se, että laittaa pilottitakin päälle tee ihmisestä rauhanturvaajaakaan, tai poliisia.

      Kieltämättä itseänikin ärsyttää joskus katsella, kun 25 – 40 vuotiaat nuoret miehet kulkevat muotikamppeissaan ja kuluttavat aikaa. Ei niistä kyllä suurriistan metsästäjiä tule, koska tuoksu tulee vastatuuleenkin kolmen kilometrin takaa. Ehkä he vain tykkäävät läträtä hajusteiden kanssa enemmän kuin naiset. Ymmärrän hyvin sen, että Syyriasta halutaan pois, kun katsoo sitä kauhistusta, mitä ne pommit saa aikaan. Kyllä minäkin siellä pelkäisin. Mutta silti, pelosta huolimatta, on perusteltu kysymys; kuka niitä näiden miesten taaksensa jättämiä äitejä, vaimoja, siskoja sekä lapsia puolustaa. Ei kukaan. Sinne ne jäävät odottamaan seuraavaa tynnyripommia. Ja kuinka paljon tuossa nuoressa miesjoukossa on sellaisia, jotka eivät ole Syyriasta tai jostain muualta akuutilta sota-alueelta.

      Onneksi täällä ei ole sodan pelkoa, ainakaan vielä. Ja jos tulee, niin ainahan voi lähteä pakolaiseksi Ruotsiin. Ai niin, mutta sittenhän on käpykaartilainen ja silloinkin käy huonosti. Ja saattaahan olla, että samassa tärskyssä menee Ruotsikin maan tasalle. Mitäs sitten tehdään? Taistellaan!! :)