ELÄKEIKÄ ALAS

Onpahan ollut itkunsekaisen masentavaa ja hupaisaakin seurata tätä eläkekeskustelua, joka näyttää melkoiselta sekametelisopalta ja näytelmältä, johon Kokoomus on luonut käsikirjoituksen. Muut komppaavat sitten kielet syvällä Kataisen korvanipukassa. On varsinaista pelleilyä höpöttää naama peruslukemilla siitä, että Suomi selviää tulevista vuosista vain ja ainoastaan sillä, että eläkeikää nostetaan. Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset. Sillä ei ole mitään tekemistä selviämisen kanssa onko ihminen töissä vuoden pitempään. Eniten asiassa ärsyttää se että tahojen, joiden pitäisi puolustaa työtätekevien ihmisten oikeuksia ja olla muutenkin pienten ihmisten puolella, ovat hypänneet samaan vaunuun kapitalistin kanssa.

      Eikö viimeistään nyt olisi aika herätä ja edes yrittää pistää kampoihin ääretöntä ylimielisyyttä ja ihmisarvoa polkevaa ahneutta vastaan. Sillä siitähän tässä on kysymys. Ei valtaapitävien intresseihin kuulu kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen vaan se, että kapitalistit ja sijoittajat saavat kansalaisista maksimaalisen hyödyn minimaalisella riskillä. Valitettavasti tavallista suomalaista ihmistä ei puolusta enää kukaan.

      Jos jotain pitää tehdä, niin eikö olisi järkevämpää ja inhimillisempää aloittaa siitä että luotaisiin ihmisille edellytykset olla töissä ja olla siellä pitempään, jos halua ja kykyä riittää. Nykyinen työelämä ei sitä ole. Työntekijöiltä, joilla aikoinaan oli tunne siitä että heidän työnsä oli tärkeää, on riistetty se tunne. Jatkuvat vähennykset ja heikennykset työelämän olemukseen ovat aiheuttaneet sen, ettei kukaan enää haluakaan viihtyä töissä. Ennen töissä oli mukavaa, jopa kivaa, eikä aamuinen töihin lähtö ottanut päähän. Töissä odotti monta työkaveria ja ystävää. Nyt saa yksin juosta koko ajan lujempaa eikä kellään ole enää kivaa, saati mukavaa. Pakkolomien, jatkuvien YT-neuvottelujen ja lopputilien pelko tekee ihmisistä nöyriä, mutta samalla myös pelokkaita, vain omasta tontistaan kynsin hampain kiinni pitäviä yksilöitä. Juuri sitä kapitalisti haluaa. Yksilöllisyys on hieno asia, mutta työelämässä se tarkoittaa sitä, ettei kellään ole enää keinoja tai voimia taistella tätä käsittämätöntä ahneutta vastaan. Ja kansanedustuslaitos siunaa tämän toiminnan omalla olemattomuudellaan. Missä ovat ne, joiden pitäisi pistää hanttiin? Vastaan itse. Heitä ei enää ole.

      Samaan aikaan, kun huudetaan eläkeiän nostoa, firmat, varsinkin isommat, pistävät surutta vanhempaa väkeä pihalle. Jos ei muu auta, niin luodaan erikoisjärjestelyin siihen mahdollisuudet. Nuorempia ei saada eläkejärjestelyjen piiriin, joten heille joudutaan antamaan lopputili taloudellisten ja tuotannollisten syiden takia. Ja sitten jäljelle jäävät juoksevat taas hitusen lujempaa. Nyt on menossa aika, jolloin kapitalisti tarkoituksella hakee pistettä, jonka yli ei voi mennä tappamatta työntekijää. Kiduttaa saa, mutta ei tappaa, kyllä kapitalisti sen tietää.

      Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka sanovat että oli hyvä päästä pois siitä helvetillisestä oravanpyörästä, mutta tiedän että on myös paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet olla tässä oravanpyörässä mukana. Heille ei vain haluttu antaa siihen mahdollisuutta. Odotan innolla sitä aikaa, jolloin näistä asioista uskallettaisiin oikeasti puhua. Pahoin kuitenkin pelkään, ettei sitä aikaa tule koskaan. Pelko omasta hyvinvoinnista ja sen jatkumisesta estää sen ja on ymmärrettävää. Siksi tämän kaiken haaskauksen seuraaminen on raskasta. Tässä asiassa voi rehellisesti olla sitä mieltä että ennen oli paremmin.

Anu S. Aagim 50v.

ANU S. AAGIM

Kateus pistää kirjoittamaan. Tällä kertaa kateuden kohteena on kaikkien rakastama tyhjäntoimittaja Anu S. Aagim. Ikäneitohan tunnetaan mm. nettilehden päätoimittajana, tv-julkkiksena, seurapiiribileiden vakionaamana ja ennen kaikkea Ristomatti Ratian puolivallattomana puolisona. Johan noilla meriiteillä on sen verran painoarvoa että voi joka toinen viikko haukkua kaikki suomalaiset naiset vanhoiksi ja rumiksi. Anun mielestä naisen pitää olla nuori, kaunis ja älykäs. Muuten ei elämässä pärjää. Sitä en kyllä ymmärrä, mikä noista kuvastaa Anun omaa olemusta. Eikös neidolla ole jo puoli vuosisataa mittarissa ja kauneuskin on aina katsojan silmässä. No älykäshän Anun täytyy olla, kun on pystynyt tuolla kapasiteetilla pitämään itsensä hengissä. Onhan tietysti Ristomatti auttanut nuorikkoaan, joka pyyteettömästi ja itseään säästämättä on ollut puolisonsa rinnalla kaikki nämä vuodet.

      Anu S sanoo että, jos on ruma ja vanha, on sairas. Saattaahan se olla tottakin, mutta näin keski-ikäisenä, vähemmän kauniina ja oikeasti sairaana ihmisenä täytyy kyllä ihmetellä ikäneidon älynväläystä. Vai oliko se kenties vain väläys, ja oliko se Iltalehden toimittajan keksimä lause. En tiedä, pystyykö Anu S itse muodostamaan noin pitkiä sanarimpsuja. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että kauneus tulee hänelle aina ensimmäisenä ja että jättäisi itse ennemmin syömättä kuin rasvaamatta ihoaan. Se selittääkin rouvan nälkiintyneen habituksen. Täytyy vain toivoa että jatkossakin rasvavarastot riittävät. Anu S kuvailee miesmakuaan seuraavasti: Ulkonäöllä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Komealla uroksella on yleensä vähän rahaa ja se tarkoittaa sitä, että mies on tyhmä. Ei siis mikään ihme, että Ristomatista Anu S löysi etsimänsä. Ristomatti ei ole niin tarkka siitä missä ja kenen kanssa vaimo aikansa kuluttaa.

      Kohottakaamme kaikki yhdessä kolme eläköön-huutoa Anun kunniaksi hänen täyttäessään 50 vuotta 9.4.2012. Toivottavasti olen itse vielä elossa todistamassa Anun 80-vuotis synttäreitä. Luultavasti Anu S elää siinä vaiheella isossa paljussa, joka on täynnä jotain ikääntymistä eli rumistumista eli sairastumista estävää perusvoidetta. Ristomatti on siinä vaiheessa reipas 101-vuotias herrasmies, joka katselee edelleen muualle.

      Kuten jo alussa sanoin olen kateellinen. Miksi minun täytyy olla näin tyhmä että käyn vuosikymmenet töissä tehtaalla ja ansaitsen siitä vähän rahaa. Miksi elämäni ei ole samanlaista kuin Anulla? Vaatteisiin ja muuhun hyvänannaan voi huoletta pistää kuukaudessa tuhansia ja tuhansia euroja rahaa. Sitä en tiedä kenen ne rahat ovat, mutta mitä väliä sillä on. Ja miksi minä en osaa koskaan sanoa mitään noin ryhdikästä kuin Anu S? Voisin yrittää vaikka heti. Suomalaiset miehet ovat lihavia, sairaita ja rumia. Ei se tunnu samalta. Ei ole samanlaista auktoriteettia kuin Anulla. Mistähän sitä saisi? Varmaan sieltä mistä Anukin, julkisuudesta. Sinne vain häntää heiluttamaan.

Vuoden äiti

VUODEN ÄITI

Tänä vuonna Vuoden äiti-tittelistä kisaavat tiukasti Kaisa Liski, Victoria Bernadotte, Marjo Niittyviita sekä Johanna ”Tuksu” Tukiainen. Yllätysnimi kilpailuun on Esko Eerikäinen.

       Kaisa Liskiähän ei kukaan tunne, mutta kiinteistökuningatar Kaisan valitettavasti tuntee. Kaisalla on oma tositv-show, jossa Kaisa kolmekymppisen tyttärensä avustuksella myy asuntoja ja ostelee kaikkea kivaa. Kaisa meni julkkisnaimisiin jonkun hemmon kanssa, mutta ei tajunnut sitä että, jos mies ja nainen ovat sillai ilman ehkäisyä, niin siinä saattaa vanhemmallakin ihmisellä nalli napsahtaa. ja napsahti. Tänään Kaisa ilmoitti, ettei aio imettää iltatähteä eikä olla muutenkaan missään tekemisissä uuden kohteen kanssa. Toivottavasti kuitenkin valtava välityspalkkio tulee tilille. Eiköhän kohteen uusi omistaja ole sen verran velvollisuudentuntoinen mies ja isä. Vai onkohan Veikko vain väliaikainen asumisratkaisu lööpeissä pysymisen varmistamiseksi.

      Marjo Niittyviita on myös itselleni täysin vieras ja tuntematon käsite, mutta SuperMarjoa ei voi ohittaa. Tämä mikrossa liian kauan pidetyn nakin näköinen äiti on kunnostautunut mm. sillä, että on karistanut raskauskilot pois noin puolessa tunnissa synnytyksen jälkeen. Tunnin kuluttua synnytyksestä Marjo oli antanut haastattelun Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Alibiin, Seiskaan, Kirkkolaivaan, Pohjolan työhön, Eevaan, Veikkaajaan, Kotilieteen ja Bilteemaan. Samaan aikaan Marjo itki että ihmiset luulivat hänen tuotteistaneen oman tyttärensä. Kukapa kunnon äiti ei sellaista tekisi? Myös Marjolla on oma tositv-show, jossa Marjo tekee jotain. En pysty tarkemmin sanomaan mitä, kun en ole roskaa harmikseni ehtinyt seuraamaan. Lööpeistä päätellen Marjolla on kovasti sanottavaa ja äitinä paljon annettavaa, jos vain kiireiltään ehtisi.

      Victoria Bernadotte ei juuri esittelyjä kaipaa. Miinuksena tähän kilpailuun Victorialla on se, että hänen isänsä on Kalle ja äitinsä Silviä sekä miehensä Daniel. Muuten kaikki on kyllä kohdallaan, kunhan ei vaaria päästä liian lähelle pinnasänkyä. Victorialla ei ole ihka omaa tosi tv-showta, mutta kyllin lähelle pääsee, jos seuraa TV-Femmillä pyörivää Buu-klubben sarjaa. Silvia voisi olla ehdolla Vuoden Leikelty isoäiti-kisaan.

      Neljäs, mutta ei ainakaan painoindeksillä mitattuna vähäisin kilpailija on kaikkien hyvin tuntema ja parin jopa rakastama Johanna Tukiainen. Eihän Johannalla, ainakaan tiettävästi ole vielä lapsia, mutta erikoistaitojensa vuoksi hän saa osallistumisoikeuden. Sekin puhuu puolestaan, että Johanna ilmoitti haluavansa lapsen ja ilmeisesti vielä tuoreen ex-puolisonsa Artsin kanssa. Jos mies vain suvaitsee olla paikkakunnalla ovulaation aikaan. Jos minä olisin Tuksu, tekisin homman näin: Kamerat paikalle ja porontalja lattialle. Ensin varttitunti ruokahalua kiihottavaa striptease esitystä, jonka jälkeen Tuksu voisi lyllertää paikalle Artsin tai Artsin sijaisnäyttelijän kanssa ja lösähtää taljalle köllöttelemään. Sen jälkeen pari älykästä kommenttia molemmilta tyyliin ”kylläpä mä oon niinku Johanna” ja ”ai että mäkö, täh”. Sitten vain hippotanssi alkuun ja Artsi päälle, ettei tule vahinkoa, siis Artsille.

      Seuraavassa tositv-shownsa osassa Tuksu voisi avautua kansalle, miltä tuntuu olla melkein raskaana, koska olisi osoittautunut, että Artsi-rukan siemennesteessä on yhtä vähän siittiöitä kuin kummallakaan on aivosoluja. Ohi meni, dammed.

      Kilpailun musta lammas on itseoikeutetusti Eerikäisen Esko, Tauskista huolimatta tai sen vuoksi. Esko on Hunks. Mitäpä muuta meriittiä ihminen, varsinkaan mies, kaipaa. Yhden varoituksen sanan haluan kuitenkin Eskolle välittää. Jumalauta, jos aiheutat Anskulle sydänsuruja tai vedät hänet tähän samanlaiseen Martinasoopaan, niin. Eskollahan taisi olla melkein oma tositv-show. Eskolla on korvakorut ja Esko meikkaa, mutta miten käy Eskolta parisuhdeterapian alkeet? Sen saamme varmasti lukea jostain iltapäivälehden jutusta, jossa Esko ja Martina ovat yhteisellä ja hyvin salaisella lomamatkalla. Sinne vain jostain kohtalon oikusta eksyi myös Seiskan ja Ilta-Sanomien toimittajat. Esko on Hunks.

      Saa nähdä kuka voittaa. Oma suosikkini on Nina Mikkonen. Valitettavasti en löydä hänestä mitään hyvää sanottavaa, joten antaa olla.

Opettelua vanhoilla

VOI WILMA WILMA

Iltapäivälehtien mukaan netissä velloo kova keskustelu Wilma Swiliwokkiuskin esiintymisestä Karavaanarit ohjelmassa. En katsonut kyseistä ohjelmaa, joten siihen on helppo ottaa kantaa. Koko kansan Wilmahan on tullut tunnetuksi räväköistä lausunnoistaan ja hm...erikoisesta lookistaan. Annetaan Wilman koheltaa. Kaikkihan on viihdettä. Gimma on huomattavasti vaarattomampi noissa telkkariohjelmissa kuin omassa ammatissaan. Ja jollainhan on korvattava se, ettei Suomelle ole tullut enempää maailmanmestaruuksia.

      En edes muista miksi ja miten Wilma tuli julkisuuteen. Jospa se vaan lipsahti sinne, kun muita ei ollut tarjolla. Mutta muistan ainakin yhden haastattelun, jossa Wilma selitti silmät loistaen, että odotti kovasti lakia, jossa annettaisiin hänelle oikeus suorittaa amputaatioita. Siis sellaisia muotijuttuja. Eli Wilma olisi valmis silpomaan ihmisiä maksusta. Ei kai siinä mitään epänormaalia ole. Elämä on bisnestä. Intiaanit sanoivat jo ammoisina aikoina, että kalpeanaamoilla on käärmeen kieli. Tottahan se lie, mutta nyt ei ole enää inkkareita. Kiinassa myydään sisäelimiä läppäristä. Hui Lillä on nyt läppäri, mutta ei nettiä. Itsekin olisin valmis luopumaan toisesta munuaisesta. Pitäisi varmaan mennä viikkotorille ja pistää tarjouskilpailu pystyyn. Osta tänään munuainen, maksa huomenna.

      Onko se enää normaalia, että ihminen haluaa muotioikkujen takia vaikkapa poistattaa keskisormensa? Tai vasemman jalan. Minusta se ei ole. Ja missä se lopullinen raja sitten on? Onhan toki nytkin vallalla laillinen järjestelmä lobotomiasta. Sitä vain kutsutaan demokratian nimissä eduskuntavaaliksi. Varmaan joku valittaa, että tämä on yksilövapauden riistoa. Niin onkin ja hyvä niin. Jos oma älli ei riitä, täytyy lainata.

      Ehkä olen tässäkin asiassa pudonnut Erioilin liukastamilta kärryiltä jo ajat sitten. En vain jaksa ymmärtää ihmistä, joka haluaa päähänsä kolme senttiä vahvan ja kuusi senttiä pitkän pultin. Se on kuitenkin yläasteella aika raakaa tuo kiusaaminen. Eihän se Hankkijan lippalakki pysy siellä pultin päällä. Ja jos Petterin yksinhuoltajaäiti ei voi vähäisten varojensa vuoksi hankkia pulttia haponkestävänä, niin voi kauhia paikka. Ruskea ruostevana naamassa Petteri joutuu takuulla muiden hampaisiin. Kuka siitä sitten kantaa vastuun, Wilmako?

       Muodit tulevat ja menevät, mutta päättäjät hei, älkää nyt helvetissä antako Wilmalle sellaisia oikeuksia. Ostetaan valtion kustannuksella kaikille, jotka haluavat silpoa itseään, vesurit. Mutta ennen sitä pitää allekirjoittaa paperit, jossa verovaroista maksettu terveydenhuolto ei ole velvollinen hoitamaan kyseistä Petteriä. Siinä leikatkoon vaikka päänsä irti. Tuleepa samalla lämpimällä yksi ehdokas lisää seuraaviin kunnallisvaaleihin. Puoluekantaan en ota kantaa. Huh hellettä.

Kokeilu

NALLE WAHIN SAMMAKOT

On se ihmeellistä mihin kaikki maailman raha on kadonnut. Kaikki valtiot tuntuvat olevan turvallaan velkataakkansa alla. Tai ainakin länsimaiset valtiot. Mongolialla tuntuu vielä menevän lujaa. Onneksi länsimaat Suomi etunenässä ovat ajamassa sitäkin länttiä samaan allikkoon, missä itse ovat. Siinä ei poron sperma auta. Tai mistä minä mitään tiedän. Voisihan sitä mielenkiinnosta kokeilla vaikka suomalaisen poroporvarin spermaa. Tulisi se noutaja Mongoliaan vielä nopeammin.

       Mikä ihme maailmassa on muuttunut? Kai kapitalismi on aina ollut olemassa. Onko se sitten joskus ollut inhimillisempää kapitalismia? Luultavasti näin on, koska ennen ei ollut Nallea. Nyt on ja tuntuu siltä kuin Nalle Wah, ainakin Suomen mittakaavassa, on karhuamassa kaiken rahan itselleen ja edustamilleen tahoille. Ovatko kaikki nallet samanlaisia törkeitä oman edun tavoittelijoita? Halusihan Puhkin joskus kaiken hunajan itselleen. Vaikka näin olisikin, niin onhan Nalleissa toki eroja. Toinen on empaattinen symppis, joka haluaa pyyteettömästi auttaa heikompia ja lahjattomia lajitovereitaan jakamalla omaa huikeaa vaatimattomuuttaan ja ylivertaista tietämystään lähiympäristöön. Ja toinen on Nalle Puh.

       Ja missä luuraa Risto Reipas, kun kipeimmin tarvitaan? Se on Puolen hehtaarin metsässä tekemässä UPM:lle ja Stora Ensolle tulosta. Siellä se sahaa Jyrki-merkkisellä tylsällä sahalla ihmiskunnan puusta inhimillisyyden oksaa poikki. Oho, tulipa hieno lause vaikka oli tarkoitus kokoomusta mollata. Ja jos tarkemmin katsoo, niin onhan siellä Jutta-merkkinen kirveskin samoissa työllisyystöissä. Suomi-neidolle käy tässä leikissä huonosti. Jyrki kaataa ja Jutta karsii. Stubb on onneksi Mongoliassa jakamassa parastaan. Muut satuhahmot taputtavat vieressä tahtia. Onneksi ehdin itse vuorotteluvapaalle ennen kuin siitä joutuu enemmän maksamaan.

       Aasi-Ihaa on kuin Suomi pienoiskoossa. Periaatteessa lähes kaikki pitävät siitä, mutta kun Ihaa ei katso, niin hyvä etteivät selkään sylje. Molemmilla on identiteettikriisi menossa, mutta onneksi sentään Ihaalla on itsetunto kohdallaan vaikka häntä joskus hukassa onkin.

        Wahiin palatakseni en voinut olla huomaamatta, kun alkusyksystä Wah valitti, että suomalaiset ovat surkeita valittajia ja luusereita. Ihan toisin kuin ruotsalaiset. Mene hyvä Wah sitten Ruotsiin. Siellähän olisit omiesi joukossa. Ai niin, ethän silloin saisi niitä hulppeita maataloustukiaisia, joita täällä nostat. Kyllä se on niin, että kun olet rikas saat olla älyttömän typerä suustasi. Häpeä poika jos ossaat.