Tilinteko 2017

Vuosi sitten päätin lähteä sitoutumattomana Vasemmistoliiton listalle kunnallisvaaliehdokkaaksi. Kysytty on monta kertaa aiemminkin, mutta epäpoliittisena henkilönä olen aina kieltäytynyt kunniasta. Hetkellinen mielenhäiriö aiheutti sen, että päätin kokeilla kerran tätäkin puolta. Miltä tuntuu olla puolella, jonne kehuja ei tule, mutta haukkuja sataa senkin edestä. Mutta edes kerran elämässä täytyy olla vittuilun kohteena, ei vittuilijana.
      Huhtikuussa 2017 koin yllätyksen, kun 155 kuntalaista oli äänestänyt minua valtuustoon. Ehkä syynä oli se, että olen ollut paljon julkisuudessa, mutta haluan antaa sillekin mahdollisuudelle sijaa, että tein lujasti vaalityötä sekä jaloilla, että muilla hyödyksi kokemillani raajoilla että menetelmillä. Ja tottahan toki ammattiosaston ja ay-liikkeen antamalla vaalirahoituksellakin oli oma osansa. Asenteeni on se, että jos johonkin lähden, teen sen tosissani ja niin tein nytkin. Jos asenteeni ei olisi kohdallaan, en edes lähtisi ehdokkaaksi.
      Aatteellisena, mutta poliittisesti kokemattomana alkoi vimmattu opiskelu sekä kaikenlainen tiedon hankinta. Olin myös kovasti aloitteellinen, koska jo keväällä sain tehtyä ensimmäiset kaksi valtuustoaloitetta, joista toinen koski hoitajamitoituksen nostamista 0,5:stä 0,65:een. Se olisi tarkoittanut 32 uuden henkilön palkkaamista vanhusten hoitotyöhön. Siksi aloite olikin talousarvialoite. Toinen aloite koski vanhusten virikkeellistämistä. Molemmat aloitteet allekirjoitti lisäkseni 22 - 23 valtuutettua ja olin niiden vuoksi hyvin toiveikas.
     Syksyllä tulikin sitten lunta tupaan. Hoitajamitoitusaloite äänestettiin valtuustossa nurin äänin 32 - 9. Eli aloitteen allekirjoittaneista yli tusina äänesti itseään vastaan. Tätäkö tämä politiikka on? Olisin odottanut, että edes oma porukka olisi ollut oman aloitteen takana. Vielä kamalampaa oli, että ryhmän aloite terveyskeskusmaksujen poistosta äänestettiin sekin nurin. Eikä edes sitä kannattanut koko oma ryhmä, vaan sekin hävittiin äänin 30 - 12. Karilla näyttää olevan vielä paljon opittavaa politiikan logiikasta ja siitä mistä pidetään kiinni. Ja jos se tällaista on, en ole ihan varma, haluanko edes oppia sitä. Virikkeellistämisaloitteelle käy luultavasti ihan samalla tavalla, valitettavasti.
      Sotehimmelihommelista sen verran, että nyt on sopimus allekirjoitettu ja Mehiläisestä odotetaan pelastajaa Meri - Lapin terveydenhuollolle. Loppujen lopuksi tämä sotku taitaa ratketa lopullisesti vasta oikeudessa, koska päätösten laillisuuksista on tehty monta valitusta ja saa nähdä, mikä on lopputulos. Ihmisten julmettu kiire saada tämä asia päätettyä ihmetyttää minua kovasti, koska en ymmärrä, mitä huonoa siinä olisi ollut, että olisi kiristetty näitä yksityistämisen ehtoja. Kapitalistille se ei tietenkään olisi ollut hyväksi, mutta kuntalaisille luultavasti olisi. Olisi edes jotenkin pystytty luomaan Mehiläisellekin jotain kannustinta olla hyväksi tälle alueelle.
      Jos johonkin olen ollut pettynyt, niin keskustan ulostuloihin tässä soteasiassa. Lapin Kansassa ollut kirjoitus oli järkyttävää irtopisteiden kaksinaismoralistista keräilyä. Samoin Ritva Sontagin ja keskustan ryhmäpuheenvuoro talousarviokokouksessa. Puheenvuorossa leimattiin sopimusta vastustaneet valtuutetut kuntalaisten vihollisiksi. Sitten vielä päälle huudellaan yhteistyötä. Olen yhteistyön vankkumaton kannattaja, mutta edellytyksiä siihen ei todellakaan paranna tuollaiset typerät ulostulot. Jokaisesta puolueesta löytyy eri asioiden vastustajia sekä puolustajia, eikä heitä voida kuntalaisten vihollisiksi nimittää. Se pitäisi keskustankin muistaa. Esimerkki: Onko keskusta vanhusten vihollinen, kun vastusti hoitajamitoituksen nostoa? Epäilen, ettei ole, mutta joku voisi sen vielä vahvistaa.
      Pettymyksistä huolimatta ensimmäinen puolivuotisjakso on ollut mielenkiintoinen  sekä jumalattoman työläs. Jos jotain haluan muuttaa, niin se koskee juuri politikointia ja sitä, että saataisiin puoluepolitiikkkaa vähemmäksi ja pystyttäisiin ajattelemaan asioita enemmän kuntalaisten kannalta. Välillä se on tuntunut olevan hitusen hakusessa. Itse yritän noudattaa tätä linjaa uudessa Arjen sujuvuus toimikunnassa.
      Lautakuntatyöskentelystä olen hyvilläni. Siellä politikoidaan vähemmän ja keskustellaan enemmän. Kiitokset siitä kulttuurilautakunnan sekä tarkastuslautakunnan vetäjille, että jäsenille.
     Valitettavasti kirjoittamiselle on jäänyt liian vähän aikaa. Toivottavasti hommat alkavat jossain vaiheessa valjeta niin paljon, että jää aikaa muuhunkin kuin pöytäkirjojen ja liitteiden kahlaamiseen. Olen edelleenkin käytettävissä, jos jollain on epäkohtia, joita pitäisi viedä eteenpäin tai saada ratkaistua. Nyt kerätään vähän aikaa voimia, kirjoitetaan yksi luvattu satu ja ensi vuonna jatketaan. Maistellaan :)

Ei koskaan enää

Ei päivää ilman Trumpia. Tämä amerikkalaisten liuhutukkainen porkkana jaksaa hämmentää, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tällä kertaa räjähdysherkässä Lähi-idässä. Saa nähdä, montako ruumista tämän viimeisimmän ulostulon jälkeen tulee, mutta väliäkös sillä, kunhan omat uskonnolliset kannattajat vain tykkäävät ja saadaan yksi vaalilupaus pidettyä. Kummallista, että pitää antaa lupauksia, joista tietää, että ne johtavat tappamiseen. Edellisetkin ovat sitä tehneet, mutta Trump vei sen askeleen pitemmälle eli käytäntöön, maksoi mitä maksoi. Ja onhan siinä sekin etu, että kun saadaan Lähi-itään pikku kähinä tai vaikka isompikin sota aikaiseksi, niin amerikkalaiset saavat hetken hengähtää siitä näytelmästä, jossa tutkitaan Trumppelin kytkyjä veroihin ja Venäjään.
       Toivottavasti jästipään narsistin aivoitus saa kuitenkin pitemmällä aikavälillä jotain hyvääkin aikaan. Ehkäpä taas uuden teurastuksen jälkeen osapuolet tajuavat jotain. Sata vuotta jatkuneen tappamisen sijaan jollain osapuolella saattaa syttyä lamppu päässä joka kertoo, että on olemassa toinenkin vaihtoehto - rauha. Nythän rauhasta on vain puhuttu, mutta tekoja ei kukaan uskalla tehdä. Kristittyjen, muslimien ja juutalaisten olisi tajuttava, että jostain pitää luopua, että jotain voisi saada. En ole Lähi-idän asiantuntija, mutta luultavasti taustalla on pelureita, joiden etu on se, että rauhaa ei tule. Ja niin kauan, kun siellä hääräävät sen seitsemän oman edun tavoittelijaa, USA etunenässä, rauhasta voi vain unelmoida ja sitäkin tekevät vain kärsivät ihmiset siellä. Poliitikot, sotilaat ja muut instanssit viis veisaavat siitä, mitä kärsimyksiä jatkuva sotatila aiheuttaa.

Nyt kun Suomikin sai oman satavuotisen historiansa juhlittua, on hyvä huomata, että menneisyyden haavat ovat pikku hiljaa arpeutumassa. Silti, historiaa ei saa unohtaa vaan se pitää käsitellä ja hyväksyä, jotta päästään eteenpäin. "Sota, siis ihminen, tappoi 62 miljoonaa kanssaihmistä. Samalla se tappoi hyvyyden. Kyynelten määrä ei ole edes laskettavissa. Niistäkö syntyivät purot, joet, järvet ja meretkin. Kyynelten meressä on raskasta soutaa. Opimmeko mitään. Kyllä..."
      Tuossa on pieni katkelma Ajan Laulun tulevan konsertin sanomasta, juonnosta. Tehkäämme jokainen kaikkemme, ettei uutta sotaa koskaan tule.
      On kammottavaa katsella, kun oman maan sotahullu puolustusministeri vie vaikka leivän lasten suusta saadakseen muutaman miinan silläkin hankittua. Suomi laittaa järjettömän määrän rahaa vuosittain pelkästään aseisiin. Viiden vuoden puolustusmenot ovat olleen noin 13,7 miljardia euroa. Siitä aseiden osuus joitain miljardeja. Kai sen rahan olisi voinut parempaankin käyttää.
      Maistellaan :)