Kannattaa käydä äänestämässä. Sen huomasi ja koki kolmet edelliset vaalit
nukkunut Jarkko T. Puolueisiin ja politiikkaan jo kauan sitten kyllästynyt
Jarkko heräsi äänestyspäivän aamuna omaan syrjäytyneeseen maailmaansa. Hän ei
odottanut päivältä yhtään enempää kuin edellisiltä päiviltäkään, koska maailma
oli hänet hylännyt ja unohtanut. Aamukahvia juodessaan hänen Nokia 1261 pirahti
äänekkäästi. Jarkko säikähti, koska edellisestä, lehtikauppaan, soitosta oli
kulunut jo puolitoista vuotta.
‒ Haloo, Jarkko vastasi
varovasti.
‒ Onko herra Jarkko T
puhelimessa? miellyttävä naisääni kysyi.
‒ Ihan ite oon.
‒ Tervehdys Jarkko. Täällä
on Anneli Vasemmistoliitosta, oikein hyvää huomenta. Miten Jarkolla hurisee?
Pienen epäröinnin jälkeen
Jarkko uskaltautui hieman avautumaan ja koska Anneli jaksoi kuunnella, niin
puhetta vain tuli ja tuli. Neljänkymmenenkahdeksan minuutin kuluttua Jarkko
lopetti. Purskautuminen hävetti häntä. Onneksi Anneli ei ollut siitä moksiskaan.
‒ Olipa mukava jutella
kanssasi Jarkko. Syy soittooni on se, että tänään on kunnallisvaalipäivä ja
ajattelin kysyä, haluaisitko sinäkin äänestää?
‒ Teitäkö? Vai sinua?
Jarkko kysyi epäillen.
‒ Ei tietenkään vaan ihan
juuri sitä omaksi koettua ehdokastasi.
Jarkko lupasi harkita asiaa
ja muutaman sanan jälkeen he lopettivat. Avautumisesta hänelle tuli niin hyvä
olo, että hän päätti sittenkin käydä äänestyspaikalla noudattamassa Annelin
toivetta.
Äänestyspaikalle
kävellessään Jarkko päätti hetken mielijohteesta ostaa kioskilta arvan ja sitä
raapustaessaan hän koki yllätyksen, joka oli 20000 euron arvoinen. Jo lievää enemmän
piristyneenä hän jatkoi matkaansa.
Jalkakäytävälle oli kevään
viimeisen lumimyräkän jäljiltä kinostunut paljon lunta, jota vanha mies kolasi
pois. Jarkko päätti auttaa miestä ja pyysi toisen kolan. Yhdessä he saivat
homman tehtyä ja papparainen oli kovin otettu.
‒ Kiinnostaisiko sinua kokopäiväinen
talonmiehen homma? pappa kysyi.
Jarkko oli hämillään. Mitä
tämä nyt oli? Hän oli ollut työttömänä jo puolikymmentä vuotta ja oli
asennoitunut olemaan sitä lopun elämäänsä.
‒ Kyllä kai sitä jotain
voisi tehdäkin, hän vastasi.
‒ Selvä. Tule maanantaina
takaisin, niin tehdään sopimus.
Jarkko lupasi ja oli jo
revetä riemusta. Tästä päivästä uhkasi tulla hänen elämänsä paras päivä.
Ainoastaan neitsyyden menetys tuntuisi tämän jälkeen paremmalta.
Äänestyspaikan ovi avautui
helposti ja narisematta. Sisään päästyään häntä kohti käveli ripein askelin
nainen, jolla oli toimitsijan kortti kaulassaan. Jarkko oli jo kääntymässä
takaisin, kun nainen puhutteli häntä.
‒ Onneksi olkoon. Te olette
tämän äänestyspaikan sadas äänestäjä ja saatte palkinnoksi vuoden kahvit. Miltä
nyt tuntuu?
Jarkko oli sanaton.
Tällaista päivää ei ehkä toista tulisi. Tai mistä sen tietää, olihan vaaleja
vielä tulossa lisääkin. Kiitosten jälkeen Jarkko meni äänestyskoppiin ja
katseli siellä ehdokkaiden kuvia. Ketähän noista hän äänestäisi? Hän päätti
mennä tunteella ja antoi äänensä omasta mielestään kauneimmalle ehdokkaalle.
Pieni pettymys koitti
seuraavana päivänä, kun hän huomasi, ettei Kokoomuksen Janica päässyt
valtuustoon. Pettymys unohtui kuitenkin pian hänen muistaessaan kaiken sen
hyvän, mitä äänestyspäätös oli hänen elämäänsä tuonut.
Taistellaan!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti