tiistai 28. helmikuuta 2017

Vaalit 2017



KÄPYKAARTIIN

Maahanmuutto puhuttaa aina. Tietysti näinä aikoina vielä enemmän ja suuremmilla kirjaimilla, kun Eurooppaan ja Suomeen on tullut normaaliin verrattuna valtavasti väkeä. Toivottavasti olen väärässä, kun oletan tämän olevan vasta alkua. Kun suma, joka Kreikassa ja Turkissa on, purkautuu, olemme todellisessa liemessä. Sieltä tulee niin paljon väkeä, ettei mikään estä niitä vaeltamasta myös Suomeen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun diktaattori Erdogan huomaa, ettei saa Euroopalta kiristettyä enää mitään, äijä hermostuu ja tekee jotain.
Maahanmuuttoasiassa katson olevani keskitien kulkija. En ole rasisti, mutta en ole suvakkikaan, joten olen varmaan suvisti. Suomen on hoidettava tonttinsa pakolaisongelmassa, mutta joku tolkku pitää kuitenkin massassa olla. Näin pienellä maalla ei ole varaa ottaa hirvittäviä määriä pakolaisia. Tähänastinen varovainen maahanmuuttopolitiikka on ihan hyvä asia. Viime vuodet ovat tietysti olleet poikkeus. Etelästä alkanut kansanvaellus oli aika ihmeellinen episodi ainakin Venäjältä tulleiden osalta. Naapuri halusi ilmeisesti osoittaa meille, että se voi halutessaan saada Suomen sekaisin maahanmuuttajilla.
Mitään Odinin sotilaita en tähän kaupunkiin kaipaa. Ei se, että laittaa pilottitakin päälle tee ihmisestä rasistia, mutta liian paljon siellä on sakkia, jotka haluaisivat vain ja ainoastaan rähinää kuntalaisten ja maahanmuuttajien välille. Eikä se, että laittaa pilottitakin päälle tee ihmisestä rauhanturvaajaakaan, tai poliisia.
      Kieltämättä itseänikin ärsyttää joskus katsella, kun 25 – 40 vuotiaat nuoret miehet kulkevat muotikamppeissaan ja kuluttavat aikaa. Ei niistä kyllä suurriistan metsästäjiä tule, koska tuoksu tulee vastatuuleenkin kolmen kilometrin takaa. Ehkä he vain tykkäävät läträtä hajusteiden kanssa enemmän kuin naiset. Ymmärrän hyvin sen, että Syyriasta halutaan pois, kun katsoo sitä kauhistusta, mitä ne pommit saa aikaan. Kyllä minäkin siellä pelkäisin. Mutta silti, pelosta huolimatta, on perusteltu kysymys; kuka niitä näiden miesten taaksensa jättämiä äitejä, vaimoja, siskoja sekä lapsia puolustaa. Ei kukaan. Sinne ne jäävät odottamaan seuraavaa tynnyripommia. Ja kuinka paljon tuossa nuoressa miesjoukossa on sellaisia, jotka eivät ole Syyriasta tai jostain muualta akuutilta sota-alueelta.
      Onneksi täällä ei ole sodan pelkoa, ainakaan vielä. Ja jos tulee, niin ainahan voi lähteä pakolaiseksi Ruotsiin. Ai niin, mutta sittenhän on käpykaartilainen ja silloinkin käy huonosti. Ja saattaahan olla, että samassa tärskyssä menee Ruotsikin maan tasalle. Mitäs sitten tehdään? Taistellaan!! :)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Vaalit 2017



KUOLEMANTUOTTAJAT
Tämä on vähän politiikan ulkopuolelta, mutta sen verran ottaa pattiin, että otanpa kantaa koko ajan vain ajankohtaisempaan aiheeseen eli tähän mopoautokolariin ja sen aiheuttajaan. Jos jossain asiassa toivoisin Suomeen kuolemanrangaistusta, niin tähän. Kuinka ihminen voi olla noin kylmä ja ennen kaikkea tyhmä, että tekee tuollaista. Kaksi juuri elämän syrjään päässyttä nuorta kuoli ja vain siksi, että jollain idiootilla meni huonosti. Ja miten ihmeessä tästä ”muoti-ilmiöstä” päästään eroon? Luultavasti ei mitenkään, koska mitään radikaalia ei saa edes ehdottaa. Ei voi ehdottaa, että määrätään aina tekijän sukulaiset laitimmaista serkkua myöten teloitettavaksi, jos joku tekee itsemurhan ajamalla toista autoa päin.
         Voisiko lievempi ehdotus olla se, että laitetaan noin sadan kilometrin välein pääteiden varsille betoniseiniä, joihin maalataan rekan keula. Kolme metriä vahva, niin varmasti kestää. Sama kai se on mistä ne jäännökset pussiin kerätään. Tietysti kunnalla pitäisi olla varauslista halukkaiksi ilmoittautumista varten, jotta saataisiin kulut perittyä oikeilta ihmisiltä pois. Nyt nuo älykääpiöt ajelevat oikeisiin rekkoihin tai mopoautoihin pahki ja aiheuttavat valtavaa surua ja pelkoa.
         Hei sinä, joka suunnittelet tällaista. Voisitko ystävällisesti luopua koko hankkeesta ja hakea apua. Jos se ei onnistu, niin ainahan voisit hypätä jostain korkealta alas tai käyttää jotain kättä pitempää, kunhan teet sen yksin. Ei pitäisi olla ylivoimainen toivomus, eihän.

torstai 23. helmikuuta 2017

Vaalit 2017

              ÄÄNESTÄJÄN ONNI       23.2.2017


Kannattaa käydä äänestämässä. Sen huomasi ja koki kolmet edelliset vaalit nukkunut Jarkko T. Puolueisiin ja politiikkaan jo kauan sitten kyllästynyt Jarkko heräsi äänestyspäivän aamuna omaan syrjäytyneeseen maailmaansa. Hän ei odottanut päivältä yhtään enempää kuin edellisiltä päiviltäkään, koska maailma oli hänet hylännyt ja unohtanut. Aamukahvia juodessaan hänen Nokia 1261 pirahti äänekkäästi. Jarkko säikähti, koska edellisestä, lehtikauppaan, soitosta oli kulunut jo puolitoista vuotta.
         ‒ Haloo, Jarkko vastasi varovasti.
         ‒ Onko herra Jarkko T puhelimessa? miellyttävä naisääni kysyi.
         ‒ Ihan ite oon.
         ‒ Tervehdys Jarkko. Täällä on Anneli Vasemmistoliitosta, oikein hyvää huomenta. Miten Jarkolla hurisee?
         Pienen epäröinnin jälkeen Jarkko uskaltautui hieman avautumaan ja koska Anneli jaksoi kuunnella, niin puhetta vain tuli ja tuli. Neljänkymmenenkahdeksan minuutin kuluttua Jarkko lopetti. Purskautuminen hävetti häntä. Onneksi Anneli ei ollut siitä moksiskaan.
         ‒ Olipa mukava jutella kanssasi Jarkko. Syy soittooni on se, että tänään on kunnallisvaalipäivä ja ajattelin kysyä, haluaisitko sinäkin äänestää?
         ‒ Teitäkö? Vai sinua? Jarkko kysyi epäillen.
         ‒ Ei tietenkään vaan ihan juuri sitä omaksi koettua ehdokastasi.
         Jarkko lupasi harkita asiaa ja muutaman sanan jälkeen he lopettivat. Avautumisesta hänelle tuli niin hyvä olo, että hän päätti sittenkin käydä äänestyspaikalla noudattamassa Annelin toivetta.
         Äänestyspaikalle kävellessään Jarkko päätti hetken mielijohteesta ostaa kioskilta arvan ja sitä raapustaessaan hän koki yllätyksen, joka oli 20000 euron arvoinen. Jo lievää enemmän piristyneenä hän jatkoi matkaansa.
         Jalkakäytävälle oli kevään viimeisen lumimyräkän jäljiltä kinostunut paljon lunta, jota vanha mies kolasi pois. Jarkko päätti auttaa miestä ja pyysi toisen kolan. Yhdessä he saivat homman tehtyä ja papparainen oli kovin otettu.
         ‒ Kiinnostaisiko sinua kokopäiväinen talonmiehen homma? pappa kysyi.
         Jarkko oli hämillään. Mitä tämä nyt oli? Hän oli ollut työttömänä jo puolikymmentä vuotta ja oli asennoitunut olemaan sitä lopun elämäänsä.
         ‒ Kyllä kai sitä jotain voisi tehdäkin, hän vastasi.
         ‒ Selvä. Tule maanantaina takaisin, niin tehdään sopimus.
         Jarkko lupasi ja oli jo revetä riemusta. Tästä päivästä uhkasi tulla hänen elämänsä paras päivä. Ainoastaan neitsyyden menetys tuntuisi tämän jälkeen paremmalta.
         Äänestyspaikan ovi avautui helposti ja narisematta. Sisään päästyään häntä kohti käveli ripein askelin nainen, jolla oli toimitsijan kortti kaulassaan. Jarkko oli jo kääntymässä takaisin, kun nainen puhutteli häntä.
         ‒ Onneksi olkoon. Te olette tämän äänestyspaikan sadas äänestäjä ja saatte palkinnoksi vuoden kahvit. Miltä nyt tuntuu?
         Jarkko oli sanaton. Tällaista päivää ei ehkä toista tulisi. Tai mistä sen tietää, olihan vaaleja vielä tulossa lisääkin. Kiitosten jälkeen Jarkko meni äänestyskoppiin ja katseli siellä ehdokkaiden kuvia. Ketähän noista hän äänestäisi? Hän päätti mennä tunteella ja antoi äänensä omasta mielestään kauneimmalle ehdokkaalle.
         Pieni pettymys koitti seuraavana päivänä, kun hän huomasi, ettei Kokoomuksen Janica päässyt valtuustoon. Pettymys unohtui kuitenkin pian hänen muistaessaan kaiken sen hyvän, mitä äänestyspäätös oli hänen elämäänsä tuonut.
             Taistellaan!! :)