KÄPYKAARTIIN
Maahanmuutto puhuttaa aina.
Tietysti näinä aikoina vielä enemmän ja suuremmilla kirjaimilla, kun Eurooppaan
ja Suomeen on tullut normaaliin verrattuna valtavasti väkeä. Toivottavasti olen
väärässä, kun oletan tämän olevan vasta alkua. Kun suma, joka Kreikassa ja
Turkissa on, purkautuu, olemme todellisessa liemessä. Sieltä tulee niin paljon
väkeä, ettei mikään estä niitä vaeltamasta myös Suomeen. Viimeistään siinä
vaiheessa, kun diktaattori Erdogan huomaa, ettei saa Euroopalta kiristettyä
enää mitään, äijä hermostuu ja tekee jotain.
Maahanmuuttoasiassa
katson olevani keskitien kulkija. En ole rasisti, mutta en ole suvakkikaan, joten
olen varmaan suvisti. Suomen on hoidettava tonttinsa pakolaisongelmassa, mutta
joku tolkku pitää kuitenkin massassa olla. Näin pienellä maalla ei ole varaa
ottaa hirvittäviä määriä pakolaisia. Tähänastinen varovainen
maahanmuuttopolitiikka on ihan hyvä asia. Viime vuodet ovat tietysti olleet poikkeus.
Etelästä alkanut kansanvaellus oli aika ihmeellinen episodi ainakin Venäjältä
tulleiden osalta. Naapuri halusi ilmeisesti osoittaa meille, että se voi
halutessaan saada Suomen sekaisin maahanmuuttajilla.
Mitään Odinin
sotilaita en tähän kaupunkiin kaipaa. Ei se, että laittaa pilottitakin päälle
tee ihmisestä rasistia, mutta liian paljon siellä on sakkia, jotka haluaisivat
vain ja ainoastaan rähinää kuntalaisten ja maahanmuuttajien välille. Eikä se,
että laittaa pilottitakin päälle tee ihmisestä rauhanturvaajaakaan, tai
poliisia.
Kieltämättä
itseänikin ärsyttää joskus katsella, kun 25 – 40 vuotiaat nuoret miehet
kulkevat muotikamppeissaan ja kuluttavat aikaa. Ei niistä kyllä suurriistan
metsästäjiä tule, koska tuoksu tulee vastatuuleenkin kolmen kilometrin takaa.
Ehkä he vain tykkäävät läträtä hajusteiden kanssa enemmän kuin naiset. Ymmärrän
hyvin sen, että Syyriasta halutaan pois, kun katsoo sitä kauhistusta, mitä ne
pommit saa aikaan. Kyllä minäkin siellä pelkäisin. Mutta silti, pelosta huolimatta,
on perusteltu kysymys; kuka niitä näiden miesten taaksensa jättämiä äitejä,
vaimoja, siskoja sekä lapsia puolustaa. Ei kukaan. Sinne ne jäävät odottamaan
seuraavaa tynnyripommia. Ja kuinka paljon tuossa nuoressa miesjoukossa on
sellaisia, jotka eivät ole Syyriasta tai jostain muualta akuutilta
sota-alueelta.
Onneksi
täällä ei ole sodan pelkoa, ainakaan vielä. Ja jos tulee, niin ainahan voi
lähteä pakolaiseksi Ruotsiin. Ai niin, mutta sittenhän on käpykaartilainen ja
silloinkin käy huonosti. Ja saattaahan olla, että samassa tärskyssä menee
Ruotsikin maan tasalle. Mitäs sitten tehdään? Taistellaan!! :)