Perusturvaa

Oli aika järkyttävää kuunnella kansanedustaja Anna Kontulan puhetta Kemin Aikamme naisten järjestämässä seminaarissa. Anna kertoi juuri auttaneensa nelihenkistä perhettä saamaan asioitaan kuntoon. Perhe sai yhdeksää erilaista sosiaalitukea ja jos yksi niistä muuttui, niin se vaikutti heti suurin piirtein kaikkiin muihinkin tukiin. Sitä voi jo hyvällä omallatunnolla kutsua viidakoksi. Ja tunnetustihan viidakossa on sinne sopivat lait.
     Samassa kävi ilmi sekin tiedetty tosiasia, että tukien monimutkaisuus aiheuttaa sen, etteivät niihin oikeutetut ihmiset osaa niitä hakea. Suomen sosiaalitukiverkosto on siis auttamatta niin totaalisen vanhoillinen ja monimutkainen, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos yhden perheen käyttämiä luukkuja on yhdeksän, niin jossain on jotain pahasti vialla. Yksi keino asian kuntoon saattamiseksi Annan mielestä on perustulo. Silloin vain pitäisi hyväksyä se, että ne, jotka oikeasti loisivat, eivätkä edes yritä/halua tehdä mitään, voittavat. Se hinta pitää maksaa, jotta ne, jotka oikeasti yrittävät, pysyvät yhteiskunnassa edes jotenkin mukana. Kaikissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä Suomen nykyinen byrokraattinen helvetti on kyllä aivan omaa luokkaansa.
     Risto Kalliorinne puolestaan kertoi, että Palvelualojen ammattiliiton jäsenille maksetaan valtion pussista yli 30 miljoonaa euroa vuodessa erilaisia palkkatukia, koska työntekijöiden palkat ovat niin huonot, ettei niillä pysty elämään. Kuvitelkaa - 30 miljoonaa euroa työssäkäyville ihmisille. Ja nyt työnantaja vaatii samoille ihmisille 8 prosentin palkanalennusta. Kuvottavaa, varsinkin, kun samat työnantajat tekevät vuodessa voittoa 334 miljoonaa euroa. Nyt he siis vaativat, että valtion pitäisi maksaa heidän työntekijöidensä palkat. Tovottavasti PAM, ja samalla koko ay-liike huolehtii siitä, ettei tuollaiset esitykset mene läpi. Eikä edes 4 prosenttia.
     Työnantajapuoli on hienosti hoitanut tehtävänsä murentaa ay-liike. Työelämä on pirstaloitunut niin pieniin yksiköihin, ettei joukkovoimasta voi enää puhua. Jos sitä halutaan edelleen käyttää, se vaatii osalliseksi koko työntekijöiden kentän. Yksi liitto ei voi tänä päivänä yhtään mitään. Onneksi sentään tähän aktiivimalliin saatiin näyttävä mielenilmaus. Naurettavaa asiassa on se, etteivät vastuuministerit uskaltaneet missään vaiheessa tulla puolustamaan päätöstään vaan luimistelivat kuka missäkin. Kokoomus uhrasi Juhana Vartiaisen puolustamaan mallia ja siitä pisteet hänelle. Saa nähdä, miten puolue palkitsee sotaratsunsa. Samoin Hjallis Harkimolle pisteet siitä, että uskalsi sanoa ääneen sen, että Pressiklubissa olisi pitänyt olla vastuuministerien vastaamassa kysymyksiin. Keskustalle, kokoomukselle ja takiaisille ei pisteitä heru, päinvastoin. Kammottavaa katsoa, kuinka kauas Sampo Terho on ajautunut normaalista inhimillisyydestä ja empaattisuudesta. Hyi olokoon. Maistellaan :)

Herätys yhteistyöhön

Kaunis kiitos Harri Tauriaiselle tarkkaan luetusta kirjoituksestani ja siihen liittyvästä kommentoinnista. On aina mukavaa saada positiivista palautetta siitä, että on osannut kirjoittaa viihdyttävän jutun. Silti täytyy sen verran jatkaa, että on aika turha kenenkään väittää, etteikö valtakunnanpolitiikka vaikuttaisi mitenkään kunnallispolitiikkaan.
      Omana mielipiteenäni sanon, että luultavasti paras tulos kunnallispolitiikassa saataisiin sillä, ettei yhdelläkään valtuutetuista olisi jäsenkirjaa lainkaan. Olisimme siellä vain kuntalaisia ja ihmisiä. Saa olla eri mieltä.
     Kysymykseen siitä, että olisi kiva tietää ketä ne vallalla olevat voimat ovat ja mistä ne löytää vastaan: Eikö olisikin.
     Vastaus on täysin sama kuin perussuomalaisten vastaus valtuuston kokouksessa esittämääni kysymykseen, että olisi mukava tietää, mitä tai ketä vastaan perussuomalaiset protestoivat, kun eivät halunneet omia edustajiaan perustettaviin toimikuntiin. Nyt niissä ei ole perussuomalaisten edustajia tekemässä kuntalaisten etujen mukaista politiikkaa, juuri sitä, jonka perään Harrikin niin kovasti hehkuttaa. Se, ettei itsekään tiedä vastausta, on huono syy olla ajamatta kuntalaisten asioita.
     Ja ettei lukijoille jäisi väärää käsitystä, niin eiköhän meidät kaikki ole äänestetty kemiläisten mandaatilla valtuustoon. Siitä on turha yrittää laittaa sulkaa takatukkaan.
     Oikein hyvää tätä vuotta yhteistyön merkeissä toivottaen:

Kari Sitoutumaton Hanhisuanto

Maistellaan :)

Miinaharava

Ministeri Jussi Niinistö ja presidentti Sauli Niinistö jaksavat höpöttää jalkaväkimiinojen palauttamisesta. Miksi? Eikö niiden kieltämiseen ole jokin hyvä syy. Ja kuka niitä miinoja polkee, jos niin hullusti käy, että joku tänne hyökkää. Venäläisetkö? Tuskin. Eiköhän itärajan toisella puolella ole jotain opittu edellisestä mittelöstä. Tosipaikan tullen Vallu pistää sen verran rautaa rajan yli, ettei tarvitse sen jälkeen miinoja pelätä. Vedetään vaan uusi lippu salkoon. Vai Uusi-Seelantiko tänne hyökkää? Vaikka Venäjä uhitteleekin tällä hetkellä kaikelle liikkuvalle, niin itse en mitään valloitusretkeä pelkää. Kyllä meidän on syytä pelätä enemmän kyseisten herrojen politiikkaa. Jussi-rukka kun ei muusta ymmärrä kuin räjähtävistä ja ihmisiä tuhoavista härpäkkeistä. Ja mitä kalliimpia, sen parempi.
     Suomi on upottamassa kymmeniä miljardeja euroja turhiin sotavehkeisiin tilanteessa, jossa kansa eriarvoistuu vähintään kolmeen eri luokkaan. On eliitti, joka kerää kaiken hyvän ja mammonan ja jonka ei tarvitse laittaa rikkaa ristiin minkään puolesta. Korjaan. Eliitti investoi paljonkin kapitalismiin saadakseen kansalta kaiken. Ja hyvin on onnistunut, kiitos hyvävelipoliitikkojen. Toinen luokka ollaan me, hyvätuloiset, työssäkäyvät ja jo pesämunansa saavuttaneet. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Enintään kiroilla eliitin ahneutta. Toisin kuin eliitti, me emme välitä ja se näkyy arkadiamäen miehityksenä. No, onneksi tämä aktiivimallin vastustaminen näyttää edes vähän herättävän uinuvia ja potkivan meitä persuksiin. Kolmas luokka ovat sitten köyhät. Työttömät ja muuten päähän potkitut. Jos Suomen ihanassa satavuotiaassa valtiossa on satojatuhansia köyhiä, niin voisi helposti olettaa, että heille löytyisi myös puolustajia. Vaan kun ei löydy. Olen ehkä liiankin kriittinen, koska kyllähän vasemmistopuolueet ainakin yrittävät korjata tilannetta, mutta saavutukset antavat vielä odottaa itseään. Nyt olisi aika tiivistää rivejä ja tehdä sillä saralla kovasti yhteistyötä.
      Suomen tulisi käyttää kaikki resurssit rauhan puolesta puhumiseen eikä valmistautumiseen sotaan. Puolella siitä rahasta, joka käytetään helpottamaan ruumiiden tekemistä, saisi aikaan valtavasti oikeita asioita. Sillä ehkäistäisiin syrjäytymistä, työttömyyttä, eriarvoisuutta. Miksi niin ei tehdä? Se on arvovalintaa ja sitä, että me ummistamme sille silmämme. Siis me, joilla menee hyvin ja jotka voisimme tehdä jotain asian eteen.
     Suomessa keskitytään liiaksi uhkakuvien maalaamiseen. Eikä niitä uhkakuvia maamiinoilla ratkaista, vaan puhumalla ja diplomatialla. Valitettavasti sotahullu puolustusministeri ei halua tätä ymmärtää, vaan säheltää amerikkalaisia miellyttääkseen ihan omiaan. Mitäpä muuta tulevalta kokoomuspolitiikolta voi edes odottaa, saati sitten vaatia. Jussi on ministeri Sipilän ja Niinistön mandaatilla, ei kansan. Maistellaan :)