SE päivä

Sunnuntaina 9.4. oli SE päivä. Silloin varmistui, että 154 ihmistä itseni lisäksi halusi minut kuntapäättäjäksi. Äänisaalis oli mahtava ja olen siitä ymmyrkäisenä, mutta rehellisesti voin sanoa, että se vaati suuren määrän jalkatyötä mainosten jakamisessa ja vaaliteltalla viihtymisessä, välillä hyvinkin kipeillä jaloilla. Ehkä äänimäärään vaikutti myös se, että olen ollut paljon julkisuudessa kirjailijan ominaisuudessa. Moni varmaan luulee, että viihdyn linssiluteena, mutta se ei ole koko totuus. Olisi monin tavoin helpompaa tehdä haluamiaan juttuja takavasemmalta kuin eturivistä. Jostain syystä monessa hommassa se eturivin paikka on jotenkin ajautunut minulle. Ehkä kyse on siitä, että olen sen verran hidas, etten ehdi kieltäytyä. Tulen tietysti tekemään kaikkeni, jotta äänestäjät saisivat vastinetta äänelleen.

     Vaikka kyseessä on ollut nopea sukellus politiikan kiemuroihin, toivon että jotain olisi elämästä jäänyt myös muistiin. Uusien asioiden oppiminen ei ole koskaan ollut minulle vierasta vaan olen oppinut siitä jopa nauttimaan. Haasteet ja niiden voittaminen ovat tervetullutta vaihtelua elämään. Olen monessa mukana, mutta kaikkiin harrasteisiin olen itse halunnut ja nauttinut niistä. Mikään ei voi eikä saa olla pakkopullaa. No, ehkä tämä politiikkaan lähtö tuo myös vähän masokismia mukaan, koska mikä homma tänään on haukutumpi tai kirotumpi kuin se. Jalkapalloerotuomari pääsee lähelle, mutta jää silti kauas. Joten yritän nauttia tästäkin. J

      Kaikkia ei voi miellyttää, joten minun on ensi töikseni ruvettava kyhäämään muuria ympärilleni, etteivät kaikki tulevat ilkeilyt pääsisi läpi. Selkäpuolelle olen ajatellut sellaista Turtles-kilpeä ja etupuolelle haaveilen pahvista Paavo Väyrystä, koska siihen ei osu eikä tartu mikään elollinen eikä edes kosminen aine. Yritän tässä selittää, että joskus politiikka kaipaa vähän huumoria. Kaikki on mennyt liian totiseksi taisteluksi. Valitettavan usein politiikkaa tehdään vain politiikan vuoksi ja valitettavan usein ajatellaan vain seuraavia vaaleja eikä uskalleta äänien katoamisen pelosta tehdä mitään. Se on vastuun pakoilua. Tarkoitan nyt lähinnä valtakunnanpolitiikkaa, mutta kyllä se pikkuisen hipaisee myös kuntaakin.

      Valitettavasti Kemissä ei saavutettu sitä tilannetta, että äänestysprosentti olisi noussut. Onneksi se ei kovin paljoa laskenutkaan. Aloitetaan jo nyt se työ, että seuraavissa kuntavaaleissa saamme hinkattua äänestysprosentin korkeammalle ja seuraavissa myös. Samalla näytetään kapitalistille, ettei meitä kaikkia ole vielä nujerrettu. Maistellaan!!J