POLITIIKKAA

 KESKUSTELUA

Virittelin vapun kunniaksi keskustelua siitä, miksi Kemissä työväellä on erilliset vappujuhlat? Keskustelun anti oli seuraava: Toinen osapuoli, ainakin osittain, syyttää toista yhteisen vapun saavuttamattomuudesta sillä perusteella, että toiset ovat tehneet sitä tätä ja tuota. Toinen osapuoli taas vierittää syyn sen toisen niskoille, ilmeisesti samoilla perusteilla, menneisyydellä. Kolmas linja mielipiteissä oli se, että yhdessä pitäisi pystyä juhlimaan ja sitä linjaa minäkin edustan.

      Ehkä kokemattomuuttani sohaisin kusiaispesään, koska sen verran kiihkeitä kommentteja tuli. Ja ehkä kokemattomuuttani olen eri mieltä asioista, joita julki tuotiin. Se, että menneisyydessä on tapahtunut jotain, mikä ei ole miellyttänyt toista osapuolta, ei minun mielestäni ole riittävä syy siihen, ettei kukaan, koskaan, ikinä, milloinkaan halua nousta kaivamastaan juoksuhaudasta ylös. Mieluummin jäädään mussuttamaan sinne montun pohjalle ja haukkumaan toista. Ehkä olen liian tyhmä huomatakseni sitä, ettei päätä kannata hakata seinään, koska politiikassa näköjään, ainakin tässä asiassa, katsotaan pelkästään taaksepäin. Ehkä oppi tulee vielä minunkin päähäni kantapään kautta.

      Kummalliseksi asian tekee se, että puheissamme olemme kaikki niin perkeleesti työväen puolella, että oksat pois. Ei se työläisiä ja työttömiä auta yhtään, että me tappelemme keskenämme. Se hyödyttää vain ja ainoastaan kapitalistia, luultavasti jopa naurattaa.

      En ole yhdistämässä osapuolia yhdeksi suureksi ja iloiseksi perheeksi, mutta onhan se erikoista, ettei tällaisessa asiassa löydetä sopua. Kysehän on vain siitä, että näyttäisimme suurempaa joukkovoimaa suuremmalla joukolla. Jos työväenpuolueet eivät mahdu samalle marssille työväenjuhlan päivänä, jotain on silloin pahasti vialla. En ota kantaa menneisiin, koska en niistä kaikkea tiedä, mutta oudolta homma vaikuttaa.

      Jos vappumarssi ei onnistu yhteistyössä, niin onnistuuko marssiminen jonkin muun asian puolesta? Voisiko olla mahdollista haudata sotakirveet edes pieneksi hetkeksi ja ryhtyä marssimaan Meri-Lapin puolesta ilman sotaisaa puoluepolitiikkaa? Äänensävyjä kuunnellessani en usko sen olevan mahdollista, mutta kokemusta kartuttaakseni heitän silti verkkoja veteen vaikka sekin saattaa sattua päähän.

Kari Hanhisuanto