sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Perusturvaa

Oli aika järkyttävää kuunnella kansanedustaja Anna Kontulan puhetta Kemin Aikamme naisten järjestämässä seminaarissa. Anna kertoi juuri auttaneensa nelihenkistä perhettä saamaan asioitaan kuntoon. Perhe sai yhdeksää erilaista sosiaalitukea ja jos yksi niistä muuttui, niin se vaikutti heti suurin piirtein kaikkiin muihinkin tukiin. Sitä voi jo hyvällä omallatunnolla kutsua viidakoksi. Ja tunnetustihan viidakossa on sinne sopivat lait.
     Samassa kävi ilmi sekin tiedetty tosiasia, että tukien monimutkaisuus aiheuttaa sen, etteivät niihin oikeutetut ihmiset osaa niitä hakea. Suomen sosiaalitukiverkosto on siis auttamatta niin totaalisen vanhoillinen ja monimutkainen, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos yhden perheen käyttämiä luukkuja on yhdeksän, niin jossain on jotain pahasti vialla. Yksi keino asian kuntoon saattamiseksi Annan mielestä on perustulo. Silloin vain pitäisi hyväksyä se, että ne, jotka oikeasti loisivat, eivätkä edes yritä/halua tehdä mitään, voittavat. Se hinta pitää maksaa, jotta ne, jotka oikeasti yrittävät, pysyvät yhteiskunnassa edes jotenkin mukana. Kaikissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä Suomen nykyinen byrokraattinen helvetti on kyllä aivan omaa luokkaansa.
     Risto Kalliorinne puolestaan kertoi, että Palvelualojen ammattiliiton jäsenille maksetaan valtion pussista yli 30 miljoonaa euroa vuodessa erilaisia palkkatukia, koska työntekijöiden palkat ovat niin huonot, ettei niillä pysty elämään. Kuvitelkaa - 30 miljoonaa euroa työssäkäyville ihmisille. Ja nyt työnantaja vaatii samoille ihmisille 8 prosentin palkanalennusta. Kuvottavaa, varsinkin, kun samat työnantajat tekevät vuodessa voittoa 334 miljoonaa euroa. Nyt he siis vaativat, että valtion pitäisi maksaa heidän työntekijöidensä palkat. Tovottavasti PAM, ja samalla koko ay-liike huolehtii siitä, ettei tuollaiset esitykset mene läpi. Eikä edes 4 prosenttia.
     Työnantajapuoli on hienosti hoitanut tehtävänsä murentaa ay-liike. Työelämä on pirstaloitunut niin pieniin yksiköihin, ettei joukkovoimasta voi enää puhua. Jos sitä halutaan edelleen käyttää, se vaatii osalliseksi koko työntekijöiden kentän. Yksi liitto ei voi tänä päivänä yhtään mitään. Onneksi sentään tähän aktiivimalliin saatiin näyttävä mielenilmaus. Naurettavaa asiassa on se, etteivät vastuuministerit uskaltaneet missään vaiheessa tulla puolustamaan päätöstään vaan luimistelivat kuka missäkin. Kokoomus uhrasi Juhana Vartiaisen puolustamaan mallia ja siitä pisteet hänelle. Saa nähdä, miten puolue palkitsee sotaratsunsa. Samoin Hjallis Harkimolle pisteet siitä, että uskalsi sanoa ääneen sen, että Pressiklubissa olisi pitänyt olla vastuuministerien vastaamassa kysymyksiin. Keskustalle, kokoomukselle ja takiaisille ei pisteitä heru, päinvastoin. Kammottavaa katsoa, kuinka kauas Sampo Terho on ajautunut normaalista inhimillisyydestä ja empaattisuudesta. Hyi olokoon. Maistellaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti