Ajatuksia kannatuksesta

Somessa ihmeteltiin äsken sitä, mikä mättää, kun Vasemmistoliiton kannatus ei vain suostu nousemaan, vaan heiluu 7 - 9 % välillä. Vihreät ovat tuplanneet kannatuksensa ja demarit tulleet alas kuin lehmän häntä, vaikka vertaus sopisi paremmin Keskustalle. Kokoomus porskuttaa omalla luvullaan ikuisesti ja aina. Miksi?
     En ryhdy ruotimaan muiden puolueiden kannatusta vaan keskityn omaani eli Vasemmistoliittoon, vaikka sitoutumaton olenkin. Vasemmistoliitolla on tällä hetkellä keulilla hyviä ja edustavia nuoria naisia, jotka osaavat hyvin asiansa. Nuorennusleikkaus on onnistunut hyvin. Asiakysymyksissä Vasemmistoliiton ei tarvitse hävetä osaamistaan, päinvastoin. Puolueelta tulee hyviä kannanottoja sekä aloitteita keskusteluun niin sotesta, natosta, kikystä kuin muistakin aiheista. Li esiintyy hyvin julkisuudessa. Mikään ei silti vaikuta kannatukseen, kumma kyllä.
     Onko puolueen politiikka liian vanhanaikaista? Puolueen kaikkea uudistusta vastustavasta mielikuvasta pitäisi päästä eroon. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse myydä, mutta uudistua ja päivittyä voi. Hailakanpunavihreydestä olisi hyvä kulkea kohti punaisuutta ilman kommunismin kahleita. Ovatko vanhemmat kannattajat niin kyllästyneitä siihen kauan sitten alkaneeseen riitelyyn "enemmistön" ja "vähemmistön" välillä, että se vaikuttaa vieläkin? Tätä vastakkainasettelua nähtiin vielä edelliselläkin kaudella, kun hallitukseen menon johdosta pari kansanedustajaa erotettiin ryhmästä. Se oli puolueelta suuri virhe ja osoitti todella huonoa arvostelukykyä. Sekään ei silti selitä tämänhetkistä tilannetta. Suomessa on tällä hetkellä vallassa niin oikeistolainen ja vähäosaisia syrjivä hallitus, että on suorastaan järkyttävää, että sen politiikka menee läpi. Sen ovat eiliset kannatusmittauksen tulokset osoittaneet. Oppositiosta vain Vihreiden kannatus on noussut. Persuja en edelleenkään laske mihinkään ryhmään.
     Työntekijöiden elintaso alkoi nousta huminalla 80-luvulla ja he pääsivät nauttimaan uusista autoista, isommista taloista ja muusta hyvästä. Samalla se heilautti monen ihmisen ajatusmaailman kauemmas politiikasta ja mikä pahinta, kauemmas aatteesta. Toki kehitys puolueiden jäsenmäärissä on sama, paitsi Vihreillä. Demareilla pudotusta vuodesta 1970 vuoteen 2016 on kertynyt 34%, Keskustalla 61%, Kokoomuksella 58%. Vasemmistoliitolla/SKDL:llä pudotus on noin 80%, joka on järkyttävää. Vihreillä käyrä menee tietenkin päinvastaiseen suuntaan.
     Vuosien 1980 ja 1995 välillä Vasemmistoliiton jäsenmäärä putosi viidestäkymmenestäkahdesta tuhannesta kuuteentoista tuhanteen. Esimerkiksi RKP:n jäsenmäärä on tällä hetkellä lähes kaksinkertainen Vasemmistoliittoon nähden. Lähtötaso vuonna 1970 oli lähes sama. Mihin ihmeeseen vassarit oikein hukkuvat? Ja miksi ihmeessä Vasemmistoliiton politiikalle ei löydy kannatusta? Voisiko olla niin, että suomalaiset duunarit, joita on vielä aikamoinen määrä, eivät halua äänestää Vasemmistoliittoa tai yleensä mitään muutakaan puoluetta. Nuo kadonneet ihmiset meidän täytyisi nyt löytää ja tuoda takaisin. Vasemmistoliiton tulee osoittaa selkeästi, että se on työväestön ja vähäosaisten puolue. Samalla pitäisi tehdä sellaista politiikkaa, joka vetoaisi nuoriin äänestäjiin. Eli, tekemistä näyttäisi riittävän. Maistellaan :)